Mitä vuodattaisin. Toivon ettei tää blogi leviä suuren kansan tietoisuuteen. Ois hauskaa pysytellä anonyyminä, mut voi olla että jotkut osaa laskea 1+1, ja tunnistaa paitsi aina mun mukana kulkeneen nimikerkin, myös kirjoitustyylin. Todennäköisesti kuitenkaan ei, koska en todellakaan aio esimerkiks mainostaa tätä missään. En toki tiedä miten tää vuodatus-systeemi toimii mulle ennestään tuttuun bloggeriin verrattuna; jos tää sivusto onkin joku tiivis bloggausyhteisö, jossa uudet blogit bongataan heti. Bloggerissa voi mennä helposti vuosia että kukaan huomaa sun blogin, eikä kukaan todennäköisesti sitä huomaakaan, ellet linkitä sitä jollekin sivustolle tai kerro siitä muuten eteepäin. 

Yritän pitää tän blogin kuitenkin positiivisena. Oon kuitenkin aika iloinen einari IRL, jotenkin vaan intenet ja sen tarjoama mahdollisuus kirjoittaa kasvottomana tekee mut kovin melankoliseksi ja kyyniseksi. Alan kirjoittaa masentavasti, niinkuin nyt. En varmana kirjottais mun toiseen blogiin tällasta tekstiä - enää. Nyt mut tunnetaan myös netissä iloisena pälättäjänä. Mahtaiskohan se muuttua jos ne löytäis tän? En tiedä. Voidaan pitää tätä äidinkielen ylppäreihin valmistautumisena! Vaikka ilmeneekin useita puhekielisyyksiä - joka tavalla, joka lauseessa - voisin kuitenkin pitää tätä kieltä rikastuttavana harrastuksena, ainakin jos vanhojen tekstien lukemiseen on luottaminen. Nykyään tosin tuntuu etten osaa kirjoittaa, mutta johtuuko se kuitenkin enemmän siitä, ettei kirjoitettavaa ole? Tai siis luulen niin.

Mikä mua ärsyttää?

* Tyhmät ihmiset jotka yrittää päteä. Etenkin internetissä. Aina on joku pölvästi jossakin foorumilla, joka kirjoittaa sitä ja tätä, perustelematonta paskaa, joka on kärjistettyä ja naurettavaa, ja otsallaankin näkee, että kyseessä on provosointiyritys. Haluan siis korostaa - itse se asia ei saa mua provosoitumaan. Jos tää ihminen (kaikki jotka kirjoittaa nettiin siis ovat eläviä ihmisiä, ainakin oletettavasti) kirjottaa vaikka jostakin näkemästään epäkohdasta elämässä, mua harvemmin kiinnostaa se itse aihe, mistä hän kirjoittaa. Sen sijaan mä ärsyynnyn siitä, miten ihmiset typerän kirjoitus- ja huono esittämistavan takia provosoituu ja alkaa väitellä sen aloittajan kanssa (vaikkei ne itse edes tajua mikä niitä siinä ärsyttää, on vaan pakko alkaa väittää vastaan, tai muuten osallistua keskusteluun ja näyttää oma erinomaisuutensa). Eikö ne tajua, miten surkea provosointiyritys kyseessä oli, ja eikö ne tajua sitäkään miten ääliöitä ne itse on, jos lähtee mukaan siihen leikkiin? No, kai se aloittajaääliö kuitenkin pääsi tavoitteeseensa. Ehkä mä olen provosoitunut. Tai ehkä mä olen enemmänkin turhautunut siihen etten voi mennä ja sanoa niille päin naamaa, bitch please, yritä nyt vähän kovemmin. Se mua kuitenkin tässä nyt ärsyttää (tai turhauttaa).

Eipä mua sitten oikeestaan muut asiat pahemmin nyt ärsytä. Tai no aamuisin ärsyttää kun pesukone piippaa äidin jäljiltä. Yritän nukkua, haloo. Aika köyhää muuten jos pitää alottaa blogi sillä, että kertoo mikä ärsyttää. Enkö muuta keksinyt? Etenkin kun ei oikeestaan ees ärsytä. Fuuuck. 

Hetken päästä aion nousta ylös. Lasken mun läppärin tähän tuolille ja haen mun huoneesta mun kännykän. Katon onko tullu viestejä tai puheluita. Sitte otan läppärin mukaan kylppäriin ja laitan spotifysta musiikkia. Lasken kännykänkin siihen pöydälle. Riisun ja meen suihkuun, totean et mun maha näyttää aika litteeltä, valitettavasti vaan siksi etten oo syöny vähään aikaan oikein mitään. Totean et on läski ja että aussie-shampoot ja hoitoaineet on lopussa. Käytän TIGI:n tuotteita niiden sijaan. Suihkun jälkeen puen, kuivaan hiukset ja suoristan ne, ja varmaan palaan netin ihmeelliseen maailmaan. Voisin kuvata meikkipostauksen, ja kirjoittaa mun parhaista kavereista niinku suunnittelin. Mielipidepostauksia odotellaan, mutten saa niitä aikaan. Ei mulla oo mielipiteitä... On, mut ne asiat mistä pyydetään kirjottaa, on tyhmiä. "Mitä mieltä oot teiniäideistä?" Herranjumala ihmiset, mitä mieltä niistä pitäs olla? En tunne yhtäkään eli en kai mitään. Ihmisiä ja äitejä siinä missä muutkin, ihan samalla lailla yksilöitä ja tapauskohtaisia. Siinä kaikki mitä mulla on aiheesta sanottavaa. Tavaraa kokonaisen postauksen verran? Nooot.