Mä oon niiiiin ihastunu. 

Tää on ihan kauheeta. J on ihana. Saako noin ees sanoa? Tai saako näin ihastunut olla? Eiks kaikki mee yleensä pieleen siinä vaiheessa, kun alkaa uskoa liikaa. Ainakin mulla näin on käynyt monesti. Just kun mä uskoin, ettei kukaan vois pitää musta, enkä mä enää pystyis lähtee normaaliin parisuhteeseen, johon kuuluu tutustuminen, säätäminen, virallistaminen jne, oonkin yhtäkkiä ollut pari kertaa yötä aivan IHANALLA jätkällä. Kaikkein parasta tässä on se, et J on just sellanen kun toivon. Ei yritä yhtään mitään tuhmuuksia, vaikka kyllä huomasin yöllä (krhm) että päässä pyöri vaikka mitä ajatuksia (ainakin alapäässä). Sen kaa on helppo jutella ja se on tosi herrasmies ja kiltti ja ihana, kaikinpuolin sellanen jätkä jonka vois hyvin esitellä vanhemmille, kavereille ja entisille heiloille. Hehe. Pirun hyvännäkönenkin. Hyvin seksikäs. 

Niin. Mä oon kyllästynyt kaiken maailman säätöihin, jotka ei johda mihinkään. Tiedättekös, seksiä saa mistä vaan. Mä oon rakkaudenkaipuussa paneskellut nyt liian montaa jätkää, ja päätin etten tahdo sitä enää. Tosin mikäs siinäkin sitten on kun täysin henkiseen suhteeseen perustuvat "säädöt" kyllästyy lopulta ja antaa kiinnostuksensa lopahtaa? Yks tällanen juttu päätty just runsas kuukausi takaperin. Vihdoinkin pääsin hetkeks riemuitsemaan, että perkele, mä en oikeesti tarvii ketään. Sit muistin yhtäkkiä pari viikkoa sitten tän jätkän muutaman vuoden takaa.. Päätin kahdessa sekunnissa, että ton jätkän mä haluan. Ei kun puhelin käteen ja pyytämään kahville. Ja tässä sitä nyt ollaan, kahdesti oon sitä nähny, ja kahdesti oon päässy sen kainaloon nukkumaan (huom nukkumaan). On sitä ennenki yritetty jätkiä iskeä, mutta tää suju niin helposti ja luonnollisesti, että tuntuu et vaikkei olla vielä periaatteessa yhtään mitään, en haluais millään luopuu tästä. Tuntuu vaaralliselta ajatella noin, koska jos asiat ei sujuiskaan, muhun sattuis aika vitun pahasti. Ei me olla edes suudeltu vielä ja se tuntuu hassulta. Tuntuu itsestäänselvältä että täst tulee jotakin, pitkästä aikaa. 

Hirvittää kyllä vähän.

Tää on nyt selkeesti vakava tilanne kun popittelen himassa Leijonakuninkaan Tunnetko jo rakkauden-videota Youtubesta. Tosin pelastin tilanteen laittamalla Tuulen värit soimaan, ja voin selittää siskolle, että huvittaa vaan kuunnella Disney-biisejä. Seli seli. Oon ihan pönttö nyt. Ens kerralla kun nähdään niin kyllä pussaan sitä, koska kolmannet treffit on aina kolmannet.. ;)